Ei tyttö ole koskaan halunnut minua

Koskaan minua ei ole koskaan hoidettu tyrästä. En ole koskaan koskaan pitänyt minua naurettavana. Mitkä ovat tilanteet, jotka saavat sinut sanomaan, “Kuinka helvettiin päädyin tekemään tämän?” Ota selville kaikkein naurettavimmat asiat, jotka ystäväsi ovat tehneet. Kysy heiltä, kuinka ja miksi se tapahtui! Pujotan rintaliivini pois ja nännini kovettuvat kylmästä. Minua ärsyttää kun isoveljeni kaveri ei ole oikein koskaan osoittanut että olisi kiinnostunut minusta, vaikka meillä on ollut jonkinlaista silmäpeliä aina kun hän tulee meille. Näkisipä hän minut nyt. Huomaan, että perheemme vene ei ole rannassa. 'Hmm.. Kun istun tänne katsomassa neljän vuoden ikäistä tytärväriä, kudoten hänen purppuran värikynät riveissä niin varovasti kuin mahdollista, tunnen syvän ja pysyvän rakkauden. Se on rakkautta, jota en usko voivani kuvata sanoin. Naurun huolimatta itseäni. En ole koskaan halunnut olla äiti, mutta täällä olen: äitiys. Minä, kaikki ihmiset, viljelemällä äidin ja tyttären ... Minulla ei ole koskaan ollut ketään riisuakseni minua. En ole koskaan taistellut löytääkseen pistettä. En ole koskaan saanut enemmän kuin kolme orgasmia yhdessä päivässä. Vanhemmat eivät ole koskaan koskaan käyneet minua hämmentäen. En ole koskaan häpeänyt nukkumisen jälkeen jonkun kanssa. Seksuaaliset En ole koskaan ... Hän on vahva, hän ei tarvitse apua Sulta silti saattaa hän anoa: nuku mun vieressä tämä yö ainoa Sänky on tyhjä, siinä makaa vain tyttö vaikea Ei saavu prinssi rohkea, eikä paha olokaan katoa Sade hakkaa ikkunaa, tyttöä alkaa pelottaa Hän tunnistaako enää itseään, tai mieltä virkeää Anteeksi, että puhumme suhteestamme liian paljon ystäviemme kanssa. Anteeksi joka kerta, kun satutin sinua - tunne satuttaa ei ole mukavaa, enkä koskaan halunnut tehdä sitä jollekulle, jota välitän. Anteeksi, ettemme toimineet. # 5 Kasvaa. Miehisty. Ole rohkeampi. Selvitä, mitä haluat. Älä anna elämän kulkea sinua. En halunnut jonkun rakastavan minua vain siksi, että minä rakastan häntä. Lopulta tulin johtopäätökseen, etten minä voi syyttää tätä miestä mistään. Hän ei yksinkertaisesti voinut pakottaa itseään tuntemaan jotain, jota hän ei pystynyt tuntemaan. Eikä siinä ole mitään väärää. Kyllä, se sattui, mutta se oli todellisuus. En ole koskaan sopinut perinteiseen tyttölokeroon, mutta en myöskään ole tullut poikien kanssa juttuun tai halunnut olla poika. Olen kokenut vahvasti olevani jossakin ihan muualla. Pohdiskelin siis omaa identiteettiäni ennen Järistysten syntymistä, mutta tapasin myös työpaikallani muunsukupuolisen nuoren, joka jakoi minulle ajatuksiaan ... ”Kukaan ei varmasti halua minua koskaan” – Lapsuudessa mieleen syöpyneet ajatukset varjostavat yhä Helkan, 35, elämää. Etä-äiti-blogistaan tunnettu Helka Belt kertoo avoimesti kielteisistä ajatuksistaan, joiden arvelee johtuvan lapsuudestaan.

Hukassa opiskelussa, opintojen viivästymisen selittäminen Kelalle

2018.10.16 23:28 poisheitto182 Hukassa opiskelussa, opintojen viivästymisen selittäminen Kelalle

edit: kiitos kaikille vastauksista, olen jo selannut amkin terveydenhuollon palvelut läpi ja tässä katon mihin alan ensimmäiseksi ottaa yhteyttä, varmaan nyt ensimmäiseksi opoon ja sitten lääkäriin katsomaan tuleeko sieltä jotain diagnoosia masennukseen tai ahdistukseen. Olen myös erittäin helpottunut, että tähän mennessä kaikki on ollut sitä mieltä, että nyt on tauko koulusta paikallaan, koska jos vastaukset olisi olleet "ei kannata lopettaa" niin varmaan ahdistus olisi vaan pahentunut, mutta nyt on tietyllä tavalla helpottunut olo, tuntuu, että kyllä tämä vielä tästä. ​
**Jos et halua lukea syitä miksi tilanne on mikä on, voit siirtyä alas ja vastata vain kysymyksiini, mutta ehkä oikeita neuvoja on vaikeaa antaa jos et lue selitystä tilanteestani**

Olen yrittänyt tämän postauksen kirjoittaa jo monta kertaa, mutta on vaikea saada mitään järkevää kokonaisuutta, vaikea selittää ulkopuolisille asioita mihin ei itselläkään ole vastausta. Tässä on kuitenkin tilanteeni:
2016 valmistuin lukiosta ylioppilaaksi ja seuraavana syksynä hain ammattikorkeakouluun ja pääsin läpi.
21v opiskelija ammattikorkeakoulussa, opiskelen ICT insinööriksi.




Toisena vuonna opinnot meni penkin alle ja nyt joudun tämän vuoden jatkamaan toisen vuoden opiskelijana, vaikka olen kolmatta vuotta tässä koulussa.

Sain 40 opintopistettä viime vuonna, mutta käytin 60 op edestä opintotukikuukausia.

Tilanne on kuitenkin vielä huonompi, koska on muutama kurssi mistä pääsin läpi, mutta en oppinut mitään koska menin sieltä mistä aita on matalin ja esim. kopsasin kaverin tehtävät ja sanoin itselleni että opiskelen sitten myöhemmin asiat mutta eihän siinä tullut mitään opiskeltua. Ja nämä ovat myös niitä tärkeitä kursseja esim WWW-ohjelmoinnista pääsin läpi vaikka javascriptiä en osaa yhtään koodata.

Miksi näin tapahtui, sen haluaa tietää Kela, te ja myös itsekkin, mutta tuntuu että en oikein osaa itsekään sanoa miten näin kävi, muutakun että ongelmat vaan kasaantui ja pahenivat varsinkin oman mielen sisällä.

Todellisuus on, että lukion jälkeen en ollut vielä valmis tähän kouluun, olisin halunnut ottaa välivuoden juuri siksi että voisin korjata oman terveydentilani, koska epäilin, että näitä ongelmia voisi ilmetä koska tiesin että oma fyysinen ja mielenterveydellinen tilani ei ollut kohdallaan. Kuitenkin sain tyydyttävän yo todistuksen ja noin 7 keskiarvon kursseista, pääsin heti seuraavana syksynä ammattikorkeakouluun. Yliopistoihin en hakenut koska en ole ikinä opetellut opiskelemaan ja yliopistojen pääsykokeisiin lukeminen kuulosti ylitsepääsemättömältä, ja sain matematiikasta A:n YO-kirjoituksissa. Olisin pystynyt varmasti parempaankin.

Suurin syy ongelmiini on lihavuuteni, ja siitä on tullut monia uusia ongelmia, mitkä on vaikuttanut todella paljon mielentilaani, ja myös rajoittanut minua paljon. En ole tottunut tekemään töitä vaan viimeiset 2 vuotta olen mennyt sieltä mistä aita on matalin ja päivät on kuluneet instant gratification addiktioilla. Minulla on usein sosiaalista ahdistusta, vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (tykkään käydä festareilla, bileissä hyvässä seurassa). Kaupassakin käyminen on välillä työmaa, koska keho ja mieli vaan taistelee vitusti vastaan, tulee hiki, jokapaikka kutiaa, tuntuu kuin jokainen vastaantulija tarkkailee jokaista liikettäni. Joinain päivinä taas on ihan normaali olo. Minulla ei ole yhtään kavereita opiskelukaupungissani ja vietän 90% ajastani kuukaudessa yksin. Minulla ei ole ikinä ollut tyttöystävää, enkä ikinä ole kokenut että kukaan tyttö tykkäisi minusta.

En ole ikinä oppinut opiskelemaan kunnolla vaan yläaste ja lukio meni läpi sillä että kävi tunneilla ja hiukan selaili kirjaa ennen koetta. (olen 7 oppilas)
Olen kuullut kuinka jotkut sanovat lukeneensa pääsykokeisiin monia tunteja päivässä, tämä kuulostaa ihan mahdottomalta minulle kun tottunut siihen max tuntiin kerrallaan ja harvoin.

Amkissa jatkoin samalla linjalla, tai jopa vielä huonommalla ja asiat alkoivat mennä päin vittua nopeasti, samaan aikaan masennus lihavuudesta, yksinäisyydestä, ja eristäytyneisyydestä alkoi pahentua. Välillä menee viikkoja suht normaalilla ololla, mutta on ollut myös välillä semmoisia kuukausia missä olen itkenyt joka päivä. Itsetuhoiset ajatukset ovat alkaneet ilmestymään, en ole oikeasti harkinnut itsemurhaa enkä aijo harkita, mutta sen ajatteleminen tuntuu joskus kivalta, kun tuntuu että jokasuunnassa on umpikuja. Siksi onkin tuntunut, että olen epäonnistunut jo kaikessa Lihavuuteni on ollut addiktio ruokaan, ihankuin muutkin addiktiot esim tupakkaan, huumeisiin tai alkoholiin. Olen ruoalla paennut todellisuutta ja kokenut sitä hetkellistä hyvää oloa, jo usean vuoden ajan.
Tiedän kuitenkin, että pystyn tämän addiktion voittamaan, vaikka se ei vielä olekkaan tapahtunut muutakuin välillä hetkellisesti. Tuntuu, että olen yrittänyt keskittyä moneen asiaan samaan aikaan, mutta ei mihinkään kunnolla. Lopputulos on se, että lähes päivittäin ajatuksissani koen masennusta, syyllisyyttä, vihaa ja epätoivoa. Olen vain alkanut viivyttelemään tärkeissäkin asioissa, esim kesälläkin sain viivyteltyä kesäkurssin sivulle kirjautumista, kun vihdoin tein sen sanottiin minulle että minut on poistettu kurssilta koska en ollut kirjautunut ensimmäiseen 3 viikkoon. Todella monen asian olen saanut kustua procrastinoimalla niinkauan kunnes on myöhäistä. Viivyttelin harjoittelupaikan etsimistä, en saanut, viivyttelin kesätyön etsimistä, en saanut. Varmaan moni ajattelee, että täytyy olla vitun tyhmä että tekee noin, ja niin tarvii ja itsekkään en tiedä mitä ajatella, nään kun seinät kaatuu hiljaa ympärilläni mutta en reagoi, elän denialissa niinkauan kunnes tapahtuu jotain kunnon paskaa mikä aiheuttaa niitä kuukausia milloin tekee mieli itkeä päivittäin.
En osaa selittää tekojani teille koskan en osaa selittää niitä itsellenikään. Vielä vaikeampi on siis yrittää selittää niitä Kelalle. Välillä tuntuu ikävältä kun tuntuu ettei ketään välitä minusta, välillä taas haluaisi ettei ketään välittäisi, ettei vanhemmat kyselisi kuulumisia ja tekisin juuri sen mikä tuntuu itsestä 100% oikealta eikä tarvisi välittää kenenkään mielipiteistä (Tiedän, ettei tarvitse, mutta helpommin sanottu kuin tehty, ei ole helppoa sanoa vanhemmille että haluaa lopettaa koulun koska on vain niin saatanan tyhmä ja kussut omat asiat)


No, se miksi lähin kirjoittamaan tästä on se että sain kelalta kirjeen postissa missä käsketään selvittämään miksi opinnot ovat viivästyneet (40 op viime vuonna, mutta käytin 60op edestä tukikuukausia)


Tiesin kyllä että tulee joku kirje, luulin vain että joutuisin maksamaan takaisin ylimääräiset tuet, mutta kirjeessä lukikin että jos syy siihen että opinnot ei ole edistynyt ei miellytä kelaa, niin menetän opintotukeni
1.1.2019 alkaen.

Olen miettinyt että pitäisikö vain lopettaa koulu tähän väliin ja hoitaa itseni kuntoon, jotta voi sitten opiskella ja olla se ihminen ketä haluankin olla. Mutta en tiedä miten se tapahtuisi käytännössä, pitäisikö minun hakea uusiksi
tähän kouluun sitten kun olen valmis? Tarviiko minun tehdä kaikki kurssit uusiksi jos lopetan nyt, vai säilyykö ne. Entä onkohan minun paljon vaikeampaa päästä sisään kouluun kun en olisi enää vastavalmistunut, huolettaa sekin että jos
koulut painottaa yhä enemmän pääsykokeissa yo todistusta ja lukioarvosanoja.


**Ne itse kysymykset**
Vaihtoehtoni ovat siis

Jatkan tässä koulussa (Tänä vuonna minulla tulee myös vain 40 op koska teen vain edellisen vuoden rästikursseja, joten en kyllä voisi joka kuukaudelle ottaa opintotukea..)
Ja jos minulta otetaan opintotuki pois niin mielenkiinto opiskella on vielä pienempi, milloin edes saisin opintotuen takaisin jos se otetaan pois?




Toinen vaihtoehto minkä itse näkisin oikeaksi minulle, eli lopettaa tämä koulu tähän, ja ottaa vaikka vuosi taukoa ja keskittyä vain oman hyvinvointini korjaamiseen. En myöskään ole aivan varma onko tämä se oikea ala minulle. Mutta varmasti osasyy miksi olen alkanut epäilemään valintaani on koska opiskelu on tuntunut mahdottomalta. Ekan vuoden kävin kuitenkin ihan hyvin mielin ennenkuin koodauksen taso vaikeutui.

Pitäisi tosiaan kelalle antaa selitys opintojen viivästymisestä, mitä minun kannattaisi sanoa? En ole siis käynyt lääkärissä koskaan masennuksen tai ahdistuksen takia koska en ole ajatellut että sieltä tarvitsisin mitään.

Ei taida mennä oma tilanteeni "vaikeasta elämäntilanteesta" varsinkaan ilman lääkärin todistusta masennuksesta, minun pitää palauttaa selvitys 18.10 joten ei ole aikaa myöskään mitää todistusta käydä hakemassa enkä tiedä
saisinko sellaista edes valehtelematta. Suuri syy kuitenkin opintojen viivästykseeni on että en vain ole yrittänyt.

Kela kysyy myös, jatkuuko ongelma, ja ei se kyllä ole mihinkään muuttunut, muutakuin että voin päättää yrittää opiskella tosissaan, mutta en edes tiedä onko motivaationi tällä hetkellä sitä että pystyisin tosissaan keskittymään opiskeluun.

Osaako kukaan sanoa kannattaisiko minun hakea jotain lääkettä masennukseen/ahdistukseen?Olen ajatellut että turhaan mitään lääkkeitä haen kun tiedän kuitenkin miten saan itseni tuntemaan paremmalta, mutta tuntuu myös että ongelmian korjaaminen on vaikeampaa kun on huonossa tilassa.
Blink-182:n Stockholm Syndromen sanoitukset tuntuu kolahtavan itseeni vähän liiankin hyvin:
"I'm so lost I'm barely here I wish I could explain myself But words escape me"
Kiitos kaikille ketkä tämän luki tai vastasi kysymyksiini.

submitted by poisheitto182 to Suomi [link] [comments]


•Sumu• - YouTube mc mane katseet tähtiin Hymni COVER (Pekka Simojoki) - YouTube Devil May Cry - Kuolemanpäivä (Day Of Death) BIG SHAQ - MANS NOT HOT (Google Translator) (Finnish) SHINee - Ring Ding Dong [finnish subtitles]

En ole koskaan halunnut olla äiti - tämä on hetki, jonka ...

  1. •Sumu• - YouTube
  2. mc mane katseet tähtiin
  3. Hymni COVER (Pekka Simojoki) - YouTube
  4. Devil May Cry - Kuolemanpäivä (Day Of Death)
  5. BIG SHAQ - MANS NOT HOT (Google Translator) (Finnish)
  6. SHINee - Ring Ding Dong [finnish subtitles]
  7. Onko joulun vietto JUMALASTA?

En ole ollut 5 päivää enempää näkemättä sinua. Pääset oikeaan paikkaan. 😍💔 Tämä oli vaikea päätös. 😭💔 En olisi halunnut luopua sinusta. Olet tukenut minua vaikeissa ... Olen epävarma tavastasi katsoa minua En tiedä, onko sinulla hyvät luulot minusta Tässä vaiheessa voin vain hermoilla En voi kääntyä pois Monimutkainen tyttö! Älä sano koskaan 'ei' Olen ... another amv. Song: Kuoleman päivä (Day Of Death) Artist: Turmion Kätilöt Anime: Devil May Cry Lyrics: Ei ole arvokasta kuolemaa On vain se yksi ja varmasti likainen Ja jälleen syntymisen ... mc mane katseet tähtiin lyrics:Anteeksi jos häiritsen mutta oli pakko kirjoittaa On liian kauan mennyt jotta uskaltaisin soittaa Muistatko tähdet muistatko edes minua Olen täällä yhä ja ... Laulua/Piano Henna Nieminen Jes 54:10 Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, s... LYRICS Yo, Big Shaq, yksi ja ainoa Mies ei ole kuuma, ei kuumaa Skrrat, skid-kat-kat Puomi Kaksi plus kaksi on neljä miinus yksi, joka on kolme nopeaa matematiikkaa Jokapäiväinen ihminen on ... Ei, 'MINÄ OLEN' loin sapatin teidän levoksenne, MINUSSA lepäämiseksi, jotta voisin palauttaa teitä. Paavalin sanat tulkittiin väärin, sillä ei hän koskaan opettaisi teitä olemaan ...